Pitkä aika on vierähtänyt ja lihavuusleikkauksesta onkin jo neljä vuotta!
Jäi tämä blogin kirjoittelu silloin ikävä kyllä mutta nyt voisin päivitellä tilannetta ja herätellä blogia uuteen eloon.
Kokonaispainonpudotus enen ja leikkauksen jälkeen oli noin 35 kiloa mutta painoa on nyt tässä muutaman vuoden sisällä tullut takaisin about 10 kiloa ja niitä on nyt aika tiristellä pikkuhiljaa pois ruokavalion ja liikunnan avulla.
Tässä on tapahtunut hirveästi kaikenlaista näiden vuosien aikana ja niistä kirjoitankin tulevissa posteissani.
Pysys kuulolla😊
sunnuntai 19. tammikuuta 2020
sunnuntai 10. heinäkuuta 2016
Kohta puoli vuotta lihavuusleikkauksesta
Niin se aika vaan vierii ja kohta on kulunut jo puoli vuotta kun mulle tehtiin lihavuusleikkaus.
Paljon on tapahtunut tänä aikana, niin hyviä kuin huonojakin juttuja...Työpaikan vaihdos täysin erilaiseen työhön johon en olisi koskaan kuvitellut pystyväni kun oon vähän tällainen ei-niin-sosiaalinen-tyyppi ja tässä työssä ollaan kokoajan ihmisten kanssa tekemisissä. Mutta täytyy sanoa että tämä ala taitaa vihdoinkin olla mulle se oikea.
Muista asioista ehkä myöhemmin lisää mutta nyt siihen pääasiaan eli miten on matka lihavuusleikkauksesta tähän päivään saakka sujunut.
Viimeksi olen päivitellyt blogia maaliskuussa ja silloin paino oli pudonnut -8,1kg. Tämän kuun lopussa tuleekin jo puolivuotta leikkauksesta ja nyt reilun 5kk kohdalla painoa on pudonnut leikkauksesta -15,9kg. Ei ehkä niin paljoa kuin olisin odottanut mutta pakko olla tyytyväinen tähänkin tulokseen. BMI-laskurin mukaan normaalipainoon on enää matkaa 13 kiloa! Omaan lopulliseen tavoitteeseen on kyllä vielä pidempi matka.
Enen alusta joka alkoi 27.12.2015 on painoa tippunut yhteensä -21,7kg. Ihan alusta kun tämän prosessin aloitin ja hakeuduin lääkärin puheille sekä aloitin ravitsemusterapeutin seurantakäynnit on painoa tippunut yhteensä -24.8kg. Olen kyllä hurjan tyytyväinen.
Kävin kirurgin jälkitarkastuksessa tuossa 3kk kohdilla ja kysyinkin huolestuneena painon hitaasta putoamisesta mutta kirurgi ei ollut ollenkaan huolestunut vaan paremminkin oli hyvillään siitä kun katsoi labrakokeiden tuloksia ja näytti myös siltä että painoa ei lähde lihaksesta vaan on sitä itteään eli läskiä. Toki varmasti aina kun laihtuu lähtee väistämättä lihaskudostakin mutta tilanteeni näyttää hyvältä kirurgin mielestä.
Olen pyrkinyt harrastamaan liikuntaa 4-5 kertaa viikossa, Lihaskuntotreeniä vähintään 1 kerta viikossa kotona tai salilla ja nuo loput 3-4 kertaa menee enemmän aerobisen puolelle esim. reipas kävely. Välissä on toki ollut hieman laiskempiakin viikkoja mutta pääasia on että olen taas löytänyt sen ihanan "endorfiinihumalan" jonka liikunnasta saa!
Syömisten suhteen menee kohtalaisen hyvin. Voin syödä jo aika normaalisti mutta täyteen tulen paljon pienemmästä annoksesta kuin ennen. Mistään en ole (ikävä kyllä) joutunut luopumaan eli myös sitä suklaata voin syödä mutta PALJON hillitymmin kuin ennen. Ennen saattoi mennä 200g suklaalevy tuosta vaan mutta nyt alkaa pahasti tökkimään korkeintaan kahden rivin kohdalla. Tulee fyysisesti niin huono olo että nyt jo osaa automaattisesti lopettaa ajoissa. Jotenkin olen kuitenkin onneksi menettänyt halun ostaa herkuksi suklaata vaan esim. mielummin ostan nykyään vaikka pussin jotain salmiakkia tai turkinpippureita jota sitten tuleekin syötyä useampi päivä.
Nyt olen kuitenkin siinä vaiheessa että taas alkaa vaatteiden ostelukin kiinnostamaan ja niitä ihania tunteita on ollut kun jokin välitavoitevaate mahtuu päälle! Ennen vain yritin löytää suunnilleen jonkin mahdollisimman peittävän säkin jolla sais läskit piiloon..
Nyt lähestyvän puolenvuoden kunniaksi leikkauksesta voisin laittaa jonkinlaiset ennen/jälkeen kuvat eli viimeistään heinäkuun lopulla lupaan ne laittaa :)
Boobsit eli tissit eli rinnat on kärsinyt aikasta paljon joten tähän sopiva lopetus alla :)
Paljon on tapahtunut tänä aikana, niin hyviä kuin huonojakin juttuja...Työpaikan vaihdos täysin erilaiseen työhön johon en olisi koskaan kuvitellut pystyväni kun oon vähän tällainen ei-niin-sosiaalinen-tyyppi ja tässä työssä ollaan kokoajan ihmisten kanssa tekemisissä. Mutta täytyy sanoa että tämä ala taitaa vihdoinkin olla mulle se oikea.
Muista asioista ehkä myöhemmin lisää mutta nyt siihen pääasiaan eli miten on matka lihavuusleikkauksesta tähän päivään saakka sujunut.
Viimeksi olen päivitellyt blogia maaliskuussa ja silloin paino oli pudonnut -8,1kg. Tämän kuun lopussa tuleekin jo puolivuotta leikkauksesta ja nyt reilun 5kk kohdalla painoa on pudonnut leikkauksesta -15,9kg. Ei ehkä niin paljoa kuin olisin odottanut mutta pakko olla tyytyväinen tähänkin tulokseen. BMI-laskurin mukaan normaalipainoon on enää matkaa 13 kiloa! Omaan lopulliseen tavoitteeseen on kyllä vielä pidempi matka.
Enen alusta joka alkoi 27.12.2015 on painoa tippunut yhteensä -21,7kg. Ihan alusta kun tämän prosessin aloitin ja hakeuduin lääkärin puheille sekä aloitin ravitsemusterapeutin seurantakäynnit on painoa tippunut yhteensä -24.8kg. Olen kyllä hurjan tyytyväinen.
Kävin kirurgin jälkitarkastuksessa tuossa 3kk kohdilla ja kysyinkin huolestuneena painon hitaasta putoamisesta mutta kirurgi ei ollut ollenkaan huolestunut vaan paremminkin oli hyvillään siitä kun katsoi labrakokeiden tuloksia ja näytti myös siltä että painoa ei lähde lihaksesta vaan on sitä itteään eli läskiä. Toki varmasti aina kun laihtuu lähtee väistämättä lihaskudostakin mutta tilanteeni näyttää hyvältä kirurgin mielestä.
Olen pyrkinyt harrastamaan liikuntaa 4-5 kertaa viikossa, Lihaskuntotreeniä vähintään 1 kerta viikossa kotona tai salilla ja nuo loput 3-4 kertaa menee enemmän aerobisen puolelle esim. reipas kävely. Välissä on toki ollut hieman laiskempiakin viikkoja mutta pääasia on että olen taas löytänyt sen ihanan "endorfiinihumalan" jonka liikunnasta saa!
Syömisten suhteen menee kohtalaisen hyvin. Voin syödä jo aika normaalisti mutta täyteen tulen paljon pienemmästä annoksesta kuin ennen. Mistään en ole (ikävä kyllä) joutunut luopumaan eli myös sitä suklaata voin syödä mutta PALJON hillitymmin kuin ennen. Ennen saattoi mennä 200g suklaalevy tuosta vaan mutta nyt alkaa pahasti tökkimään korkeintaan kahden rivin kohdalla. Tulee fyysisesti niin huono olo että nyt jo osaa automaattisesti lopettaa ajoissa. Jotenkin olen kuitenkin onneksi menettänyt halun ostaa herkuksi suklaata vaan esim. mielummin ostan nykyään vaikka pussin jotain salmiakkia tai turkinpippureita jota sitten tuleekin syötyä useampi päivä.
Nyt olen kuitenkin siinä vaiheessa että taas alkaa vaatteiden ostelukin kiinnostamaan ja niitä ihania tunteita on ollut kun jokin välitavoitevaate mahtuu päälle! Ennen vain yritin löytää suunnilleen jonkin mahdollisimman peittävän säkin jolla sais läskit piiloon..
Nyt lähestyvän puolenvuoden kunniaksi leikkauksesta voisin laittaa jonkinlaiset ennen/jälkeen kuvat eli viimeistään heinäkuun lopulla lupaan ne laittaa :)
Boobsit eli tissit eli rinnat on kärsinyt aikasta paljon joten tähän sopiva lopetus alla :)
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
Lihavuusleikkauksessa käyty, vihdoinkin päivittelen tilannettani!
Huh. Paljon on tapahtunut ja en ole jotenkin saanut aikaiseksi kirjoiteltua tänne aikaisemmin mutta nyt vihdoinkin päivittelen tilannettani.
27.12.2015 aloitin eneilyn joka kesti sinne leikkauspäivään saakka. Repsahduksia tuli jonkin verran mutta painoa sain pudotettua ennen leikkausta 5,8 kg. Kovasti jännitin että leikkaus perutaan kun en ole saanut tarpeeksi painoa pois leikkaukseen mennessä mutta stressaamiseni oli turhaa ja hyvin riitti leikkaukseen tuo pudotus.
Vatsalaukun ohitusleikkaus sujui pääosin ongelmitta ja kotiudun parin sairaalassa vietetyn yön jälkeen. Hemoglobiini laski kuitenkin 40 yksikköä alas ja sain rautakuurin jonka aloitin sitten kotona. Sain isot mustelmat vatsaan ja kylkeen ja niitä kävin sitten lääkärilläkin näyttämässä kun näyttivät pahenevan ja kivutkin lisääntyivät mutta näistäkin on nyt selvitty ja mustelmat lähes hävinneet.
Kuukauden söin pelkkää sosemaista ja nestemäistä ruokaa ja sen jälkeen siirryin normaaliin ruokailuun. Ruokailu on sujunut yllättävän hyvin ja vatsaan mahtuu nyt 6 viikkoa leikkauksen jälkeen jo 2dl-3dl ruokaa. Tuosta en kyllä enää määrää halua nostaa joten annoskoot koitan pitää hallinnassa. Liikuntaa olen aloitellut reilun kuukauden jälkeen leikkauksesta mutta kunnolla painoilla treenaamista joutuu vielä odottamaan ja keskityn nyt enemmän vain rasvanpoltto/kunnonkohotusliikuntaan jota koitan harrastaa vähintään sen 3-4 kertaa viikossa.
Painonpudotus on ollut hidasta mutta kunhan menee alaspäin niin kaikki on ok ja ei tässä mihinkään kiire ole, oikeastaan hyvä että tippuu hitaasti jotta iho kerkeäisi vetäytyä mukana edes jonkin verran - toiveajattelua ehkä :D
Nyt kuudes viikko oli ensimmäinen plussaviikko ja painoa tuli +0,6 kg :( Selittynee ehkä menkoilla, katsotaan taas mihin päin mennään seuraavalla viikolla...
Voin kyllä sanoa että alussa sairaalassa maatessani ajatus oli että mitä hemmettiä olen mennyt tekemään mutta nyt en kyllä kadu pätkääkään leikkausta!
Alla tarkemmin painonpudotusvauhdista lukemina.
- 27.12.2015 - 27.1.2016 Leikkausta edeltävä ene yht. -5,8 kg
- 1.viikko -2,4 kg
- 2.viikko -1,0 kg
- 3.viikko -1,5 kg
- 4.viikko -1,0 kg
- 5.viikko -1,0 kg
- 6.viikko +0,6 kg
maanantai 28. joulukuuta 2015
Kuukauden päästä leikkaus ja nyt eneillään
Nyt on sitten leikkausaika selvillä ja se on 27.1.2016 eli kuukauden päästä.
Jännittää hirveästi jo nyt ja mietin mitä voi mennä pieleen leikkauksessa tai leikkauksen jälkeen. Mutta positiivisiakin asioita onneks päässä pyörii eli vihdoinkin tulen laihtumaan, pääsen ehkä verenpainelääkityksestä eroon, liikunta sujuu helpommin ja saa ostella kaikkia ihania uusia vaatteita :)
Jos nyt oikein laskin niin tämän koko projektin aloitin Joulukuussa 2014 ja reilu 13kk myöhemmin olen vihdoin leikkauspöydällä.
Nämä eneilyn (pääosin Nutrileteilla) pari ensimmäistä päivää on sujunut hyvin mutta odotettavissa on se "ihana" pääkipu ym. oireet kun kroppa siirtyy ketoosiin.
Jännittää hirveästi jo nyt ja mietin mitä voi mennä pieleen leikkauksessa tai leikkauksen jälkeen. Mutta positiivisiakin asioita onneks päässä pyörii eli vihdoinkin tulen laihtumaan, pääsen ehkä verenpainelääkityksestä eroon, liikunta sujuu helpommin ja saa ostella kaikkia ihania uusia vaatteita :)
Jos nyt oikein laskin niin tämän koko projektin aloitin Joulukuussa 2014 ja reilu 13kk myöhemmin olen vihdoin leikkauspöydällä.
Nämä eneilyn (pääosin Nutrileteilla) pari ensimmäistä päivää on sujunut hyvin mutta odotettavissa on se "ihana" pääkipu ym. oireet kun kroppa siirtyy ketoosiin.
keskiviikko 25. marraskuuta 2015
Pääsen lihavuusleikkaukseen!
Jes! Pitkän odottelun jälkeen (reilu 3 kuukautta)sain ajan endokrinologille ja lääkäri laittoi lähetteen leikkavaan sairaalaan! En vielä täysin käsitä asiaa ja pelkään että vielä jotain kerkeää mennä pieleen enkä pääsekkään leikkaukseen mutta pitää nyt vaan olla uskoa että tää nyt onnistuu.
Nyt seuraavaksi taas odottelua milloin saan kutsun leikkaavaan sairaalaan ja leikkausajan.
Palaan taas asiaan ;)
Nyt seuraavaksi taas odottelua milloin saan kutsun leikkaavaan sairaalaan ja leikkausajan.
Palaan taas asiaan ;)
maanantai 28. syyskuuta 2015
Toivotonta laihdutushistoriaani ennen laihdutusleikkaukseen hakeutumista
Olen laihduttanut ja yrittänyt laihduttaa satoja ellei jopa tuhansia kertoja elämäni aikana. Olin lapsena ja teininä suht normaalipainoinen mutta muistan jo sieltä ihan teini-iän alkuajoista laihduttaneeni vähän väliä kuitenkin. Silloin oli kyse muutamien kilojen laihduttamisesta jossa silloin monesti onnistuinkin.
Ensimmäisen ja ainoan raskauden aikana paino nousi ihan uusiin lukemiin jossa en ollut koskaan ollut. Painoa oli tullut 37 kiloa laitokselle synnyttämään mentäessä! Aivan kauhea lukema, tiedän...
Noh, tästä painosta jäi ehkä 9 kiloa laitokselle. Muutaman kilon sain pudotettua sitten vauva-aikana pois ties millä dieeteillä, "elämäntapamuutoksilla" mutta muistan että vaikeaa se oli ja takaisin paino nousi jälleen pikkuhiljaa...
Reilu 3 vuotta myöhemmin erosimme lapseni isän kanssa ja suuren elämänmuutoksen myötä mulle tuli kova innostus harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti. Lenkkeilin ja nostelin painoja kotona lähes päivittäin. Sain tehtyä lähes totaalisen stopin herkuttelulle, söin proteiinipainotteisesti ja muutenkin terveellisesti. Alle vuodessa paino tippui 27 kiloa ja oli aivan mahtava fiilis laittaa pois suureksi jääneitä vaatteita ja ostaa tilalle pienempiä ihania vaatteita. Itsetunto nousi hurjasti laihtumisen myötä. Aloitin näihin aikoihin uuden suhteen ja "ihanien" leffailtojen myötä syömiset muuttui taas huonommiksi. Erottiin. Painoa tuntui kuitenkin tulevan takaisin tosi nopeaa vauhtia ja silloin mulla todettiinkin kilpirauhasen vajaatoiminta johon aloin syömään lääkkeitä. Mitään huomattavaa painon putoamista ei tuolloin kuitenkaan tapahtunut vaan olin jämähtänyt taas sinne korkeisiin lukemiin.
Tätä samaa sahausta on nyt jatkunut taas 7-8 vuotta, välillä pudotin enemmänkin, vuonna 2012 lähti 12 kiloa ja juoksin bodycombateissa ja pumpeissa. Elämässä tapahtui taas muutoksia. Lopetin myös tupakoinnin ja sen myötä ruokahalu senkun kasvoi ja taas tuli kaikki takaisin. Olen ollut 3kk täysin vegaanina, opin rakastamaan vihanneksia ja vihersmoothieita. Painoakin putosi ja iho oli aivan upeassa kunnossa. Takaisin kuitenkin normaaliin syömiseen ajauduin pikkuhiljaa.
Kaikki dieetit on jo NIIN tuttuja ja olen melkein varmaan jo asiantuntija niissä. Vuosi sitten todettiin verenpainetauti ja nyt vedän siihenkin lääkkeitä :(
Jotenkin tämän jälkeen tuli kovin epätoivoinen olo, oikeasti aloin huolestua omasta terveydestä, pelätä kuolemaa ja mitä lapselle käy jos en nyt saa stoppia tälle...Otin lääkärillä sitten puheeksi toivottoman laihdutushistoriani ja sainkin sinne ravitsemusterapeutille aikaa.
Reilun puoli vuotta ja 7% painostani tiputtaneena lääkäri on laittanut lähetettä eteenpäin sinne endokrinologille. Nyt jännittää ihan hurjasti miten käy tulevien kuukausien aikana.
En todellakaan pidä laihdutusleikkausta minään oikotienä onneen vaan se vaatii suuria ja pysyviä muutoksia elämään ja työtä laihtumisen eteen on tehtävä leikkauksen jälkeenkin. Liikuntaa on pakko ja hyvä harrastaa jos haluaa että joka paikka ei roiku vaan tyhjinä pusseina.
Mutta niin...mulla paino ja se että mitä peilissä näkyy vaikuttaa aivan hirveästi itsetuntoon VAIKKA NIIN EI SAISI OLLA ja kirjoittelenkin tästä varmasti lisää myöhemmin.
Ensimmäisen ja ainoan raskauden aikana paino nousi ihan uusiin lukemiin jossa en ollut koskaan ollut. Painoa oli tullut 37 kiloa laitokselle synnyttämään mentäessä! Aivan kauhea lukema, tiedän...
Noh, tästä painosta jäi ehkä 9 kiloa laitokselle. Muutaman kilon sain pudotettua sitten vauva-aikana pois ties millä dieeteillä, "elämäntapamuutoksilla" mutta muistan että vaikeaa se oli ja takaisin paino nousi jälleen pikkuhiljaa...
Reilu 3 vuotta myöhemmin erosimme lapseni isän kanssa ja suuren elämänmuutoksen myötä mulle tuli kova innostus harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti. Lenkkeilin ja nostelin painoja kotona lähes päivittäin. Sain tehtyä lähes totaalisen stopin herkuttelulle, söin proteiinipainotteisesti ja muutenkin terveellisesti. Alle vuodessa paino tippui 27 kiloa ja oli aivan mahtava fiilis laittaa pois suureksi jääneitä vaatteita ja ostaa tilalle pienempiä ihania vaatteita. Itsetunto nousi hurjasti laihtumisen myötä. Aloitin näihin aikoihin uuden suhteen ja "ihanien" leffailtojen myötä syömiset muuttui taas huonommiksi. Erottiin. Painoa tuntui kuitenkin tulevan takaisin tosi nopeaa vauhtia ja silloin mulla todettiinkin kilpirauhasen vajaatoiminta johon aloin syömään lääkkeitä. Mitään huomattavaa painon putoamista ei tuolloin kuitenkaan tapahtunut vaan olin jämähtänyt taas sinne korkeisiin lukemiin.
Tätä samaa sahausta on nyt jatkunut taas 7-8 vuotta, välillä pudotin enemmänkin, vuonna 2012 lähti 12 kiloa ja juoksin bodycombateissa ja pumpeissa. Elämässä tapahtui taas muutoksia. Lopetin myös tupakoinnin ja sen myötä ruokahalu senkun kasvoi ja taas tuli kaikki takaisin. Olen ollut 3kk täysin vegaanina, opin rakastamaan vihanneksia ja vihersmoothieita. Painoakin putosi ja iho oli aivan upeassa kunnossa. Takaisin kuitenkin normaaliin syömiseen ajauduin pikkuhiljaa.
Kaikki dieetit on jo NIIN tuttuja ja olen melkein varmaan jo asiantuntija niissä. Vuosi sitten todettiin verenpainetauti ja nyt vedän siihenkin lääkkeitä :(
Jotenkin tämän jälkeen tuli kovin epätoivoinen olo, oikeasti aloin huolestua omasta terveydestä, pelätä kuolemaa ja mitä lapselle käy jos en nyt saa stoppia tälle...Otin lääkärillä sitten puheeksi toivottoman laihdutushistoriani ja sainkin sinne ravitsemusterapeutille aikaa.
Reilun puoli vuotta ja 7% painostani tiputtaneena lääkäri on laittanut lähetettä eteenpäin sinne endokrinologille. Nyt jännittää ihan hurjasti miten käy tulevien kuukausien aikana.
En todellakaan pidä laihdutusleikkausta minään oikotienä onneen vaan se vaatii suuria ja pysyviä muutoksia elämään ja työtä laihtumisen eteen on tehtävä leikkauksen jälkeenkin. Liikuntaa on pakko ja hyvä harrastaa jos haluaa että joka paikka ei roiku vaan tyhjinä pusseina.
Mutta niin...mulla paino ja se että mitä peilissä näkyy vaikuttaa aivan hirveästi itsetuntoon VAIKKA NIIN EI SAISI OLLA ja kirjoittelenkin tästä varmasti lisää myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)