Olen laihduttanut ja yrittänyt laihduttaa satoja ellei jopa tuhansia kertoja elämäni aikana. Olin lapsena ja teininä suht normaalipainoinen mutta muistan jo sieltä ihan teini-iän alkuajoista laihduttaneeni vähän väliä kuitenkin. Silloin oli kyse muutamien kilojen laihduttamisesta jossa silloin monesti onnistuinkin.
Ensimmäisen ja ainoan raskauden aikana paino nousi ihan uusiin lukemiin jossa en ollut koskaan ollut. Painoa oli tullut 37 kiloa laitokselle synnyttämään mentäessä! Aivan kauhea lukema, tiedän...
Noh, tästä painosta jäi ehkä 9 kiloa laitokselle. Muutaman kilon sain pudotettua sitten vauva-aikana pois ties millä dieeteillä, "elämäntapamuutoksilla" mutta muistan että vaikeaa se oli ja takaisin paino nousi jälleen pikkuhiljaa...
Reilu 3 vuotta myöhemmin erosimme lapseni isän kanssa ja suuren elämänmuutoksen myötä mulle tuli kova innostus harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti. Lenkkeilin ja nostelin painoja kotona lähes päivittäin. Sain tehtyä lähes totaalisen stopin herkuttelulle, söin proteiinipainotteisesti ja muutenkin terveellisesti. Alle vuodessa paino tippui 27 kiloa ja oli aivan mahtava fiilis laittaa pois suureksi jääneitä vaatteita ja ostaa tilalle pienempiä ihania vaatteita. Itsetunto nousi hurjasti laihtumisen myötä. Aloitin näihin aikoihin uuden suhteen ja "ihanien" leffailtojen myötä syömiset muuttui taas huonommiksi. Erottiin. Painoa tuntui kuitenkin tulevan takaisin tosi nopeaa vauhtia ja silloin mulla todettiinkin kilpirauhasen vajaatoiminta johon aloin syömään lääkkeitä. Mitään huomattavaa painon putoamista ei tuolloin kuitenkaan tapahtunut vaan olin jämähtänyt taas sinne korkeisiin lukemiin.
Tätä samaa sahausta on nyt jatkunut taas 7-8 vuotta, välillä pudotin enemmänkin, vuonna 2012 lähti 12 kiloa ja juoksin bodycombateissa ja pumpeissa. Elämässä tapahtui taas muutoksia. Lopetin myös tupakoinnin ja sen myötä ruokahalu senkun kasvoi ja taas tuli kaikki takaisin. Olen ollut 3kk täysin vegaanina, opin rakastamaan vihanneksia ja vihersmoothieita. Painoakin putosi ja iho oli aivan upeassa kunnossa. Takaisin kuitenkin normaaliin syömiseen ajauduin pikkuhiljaa.
Kaikki dieetit on jo NIIN tuttuja ja olen melkein varmaan jo asiantuntija niissä. Vuosi sitten todettiin verenpainetauti ja nyt vedän siihenkin lääkkeitä :(
Jotenkin tämän jälkeen tuli kovin epätoivoinen olo, oikeasti aloin huolestua omasta terveydestä, pelätä kuolemaa ja mitä lapselle käy jos en nyt saa stoppia tälle...Otin lääkärillä sitten puheeksi toivottoman laihdutushistoriani ja sainkin sinne ravitsemusterapeutille aikaa.
Reilun puoli vuotta ja 7% painostani tiputtaneena lääkäri on laittanut lähetettä eteenpäin sinne endokrinologille. Nyt jännittää ihan hurjasti miten käy tulevien kuukausien aikana.
En todellakaan pidä laihdutusleikkausta minään oikotienä onneen vaan se vaatii suuria ja pysyviä muutoksia elämään ja työtä laihtumisen eteen on tehtävä leikkauksen jälkeenkin. Liikuntaa on pakko ja hyvä harrastaa jos haluaa että joka paikka ei roiku vaan tyhjinä pusseina.
Mutta niin...mulla paino ja se että mitä peilissä näkyy vaikuttaa aivan hirveästi itsetuntoon VAIKKA NIIN EI SAISI OLLA ja kirjoittelenkin tästä varmasti lisää myöhemmin.
